Paikallisvartiointia pisteessä

Keskiviikkona tosiaan olinkin sitten tuolla kauppakeskus The Pointissa paikallisvartiointia tekemässä. Tällä kertaa perehdytys ei ollut ihan samanlainen ja yhtä laaja kuin tuolla Baystreetilla, kun täällä ei ollut muuta tehtävää kuin näkyvä valvonta. Eli vuoro lähti käyntiin ja paikkari kertoi yleisesti kohteesta ja mitä vartijat tekevät. Valvomossa, joka oli erittäin pieni, jossa oli ainoastaan yksi tietokone jolla oli kamerat. Kuitenkaan kameroita ei juuri käytetä vartioinnissa vaan tosiaan kierrellään kauppakeskuksessa.

Yleisnäkymää The Pointista

The Pointissa on neljä kerrosta, joissa pääsee kiertelemään. Ensimmäiseksi lähdimme kuitenkin kiertämään paikkarin kanssa paikkoja läpi. Kävimme myös siivoojien tiloissa ja kun he tarvitsivat jätesäkkejä sekä pesuainetta niin lähdimme hakemaan niitä heille. Tämä oli itselle omituista, että vartijat hakevat siivoojille tuollaisia välineitä joka ei ole mitenkään vartijan tehtäviä. En tiedä tapahtuuko näin Suomessa, mutta täällä nähtävästi toimitaan näin. 

Kun tavarat oli toimitettu siivoojille niin jatkui kiertely. Jonkin aikaa kiertelimme yhdessä paikkarin kanssa, kunnes sain vapaat kädet pyöriä yksin. Oli mukava päästä yksin kiertelemään ja katselemaan. Ei mennyt kauan, kun ensimmäiset kyselijät tulivat. Jos nyt oikein muistan niin ensimmäisenä tultiin kysymään mistä pääsee takaisin ulos. Onneksi oli hyvää englantia puhuva, jotta oli helppo kertoa ja tulla ymmärretyksi paremmin. Kun maltan kieli on myös virallinen kieli täällä niin kaikkihan eivät englantia puhu josta myös kielimuuri syntyy. Eräs henkilö yritti kysyä mistä löytää italiankielisen sanomalehden. No eihän itsellä ollut tietoa mistä sen hän voisi löytää ja lisäksi kun hän ei puhunut kuin maltaa niin ei ollut vaihtoehtoja kuin ohjata hänet tuon paikkarin puheille, joka onneksi puhui maltaa. 

Kuitenkin tyypillisimmät kysymykset olivat, että mistä löytyvät vessat. Tosin sitäkin varmaan kolmella eri kielellä, mutta aina onnistuin vastaamaan ja auttamaan henkilöitä. Kun nyt olen täällä puhunut asiakkaiden kanssa olen huomannut, että joka kerta vasen käsi hakeutuu selänpuolelle vyönalle. Ja sama on myös ollut Suomessa piirihommissa. Nähtävästi jonkinlainen stressireaktio noissa tilanteissa syntyy. Mutta tärkeintähän on se, että englannin kielen taito on parantunut ainakin omasta mielestä, kun kentällä joutuu väkisin puhumaan englantia ja tämähän on vain hyvä asia!

Sitten olikin ruokatauon vuoro. Hain alhaalta ruokakaupasta syötävää ja suunnistin valvomoon. Siinä ruokiksella oli hyvin aikaa katsella kameroita ja valvoa ympäristöä niitten avulla. Ja kuten Stage Maltan tapaamisessa oli puhetta, että täällä paikalliset eivät stressaa työntekoa ja sen on kyllä välillä huomannut. Kun menin syömää tuo paikkari vain sano, että ei oo kiirrettä takaisin. Juuri kun olin syönyt ja olin lähdössä valvomosta, tulikin paikkari ja sitten olikin tauon paikka. No ei se niin justiinsa oo vaikka tauot täällä venyvät. 

Kuvaa toisesta suunnasta

Kun tauot oltiin pidetty oli töiden aika jälleen. Kiertely kauppakeskuksessa jatkui. Neuvoja tultiin kyselemään samaan tahtiin kuin aiemmin ja apua jaettiin sitä mukaan. Aika myös kului nopeasti tuolla vaikkei mitenkään erikoista tekemistä ollutkaan. Kun oli vuoro lähenemässä loppuaan valvomossa paikkari kyseli Suomen hintatasosta, kun puheeksi tuli autot sekä työ. Paikkari ihmetteli suuresti kun TES:n mukaan on minimipalkka vartijalla 9,97€/h kun Maltalla se on noin 4€ luokkaa. Mutta täällä kun tuo hintataso on hieman eri niin ymmärrän palkkojen olevan pienia, mutta onhan lähes 6€ aivan todella suuri ero tunnilta!

Päivän päätteeksi tuli mieleen, että en itse välttämättä tuollaista työtä jaksaisi tehdä. Baystreet oli mukavampi kun pystyi tehdä myös kamerakierroksia ja käydä tekemässä kierroksia kävellen. Kamerat tukevat työtä hyvin, mutta kuitenkin kierroksia on tehtävä, jotta kaiken näkee ja tulee näkyvää valvontaa. Täällä on jännä sinänsä kun vartijalla ei ole mitään vartijan tunnuksia, ainoastaan työpuku. Lisäksi työvaatteilla voit mennä julkisilla töihin ja kävellä pysäkiltä ilman mitään. Suomessa kun ei työvaatteita voi samalla tavalla käyttää vaan työvaatteet puetaan töissä ja vartijan tunnuksia ei voi olla esillä työmatkoillakaan.

Loppujen lopuksi päivä oli erityisen mukava ja oli hienoa päästä kokeilemaan paikallisvartiointia täällä. Ensi viikolla vielä molempiin kohteisiin yhdet vuorot ja sitten on työt ohi. Harmi vain kun täältä joutuu kohta lähtemäänkin vaikka kelit ovat juuri nyt hyvät ja äkkiä on mennyt nämä viikot täällä!